Jonna

On fire/Tulessa

admin — Wed, 14 Sep 2011 19:02:29 +0000

Kuukausi sitten kirjoitin miun blogissa, että yksi miun seuraavista tavoitteista on esiintyä tulipoin kanssa. Siihen tulikin heti tilaisuus kun meiltä pyydettiin Röllin lisäesityksiä syyskuun pimeneviin iltoihin.

Tunsin pientä jännitystä vatsassa ja vähän jopa vaarantunnetta kun sytytimme miun tulipoit ekan kerran, sillä tulen liekit tuntui hurjilta. 2h myöhemmin esittäisin temppuni jo yleisön edessä, mutta ensimmäistä kertaa synteettinen peruukki ja liehuva keijumekko päällä (joka on ehdottomasti vaarallinen yhdistelmä tulen kanssa). Saisinko tulipoit oikeeseen aikaan sammumaan kohtauksessa ja vielä kaiken lisäksi yhtä aikaa? Mitä tekisin jos poi osuisi peruukkiin tai hameen helmaan ja sytyttäisin itseni tuleen? Mahtuisinko kulkemaan muiden näyttelijöiden välistä pyörittäen tulisia palloja ketjun varassa?

Monta kysymystä pyöri päässä ennen ensimmäistä esitystä, mutta kaikki meni onneksi paremmin kuin hyvin. Sammutuspeitteitä ei edes tarvinnut avata, enkä olis ilman hanskoja kyllä koskenutkaan niihin enää. Kaupassa tein nimittäin kunnon amatöörivirheen ja sain lasikuitua käsiinikin kaupan päälle.

Vaikka olin kesällä tehnyt poita esityksissä niin halusin treenata lisää ennen kuin siirtyisin tulipoihin. Pyöritin poita (ilman tulta) samalla kun lenkkeilin Alppiruusupuistossa sekä liitelin niiden kanssa Töölönlahden puistossa. Sirkus Huiman ihanat ihmiset lainas mulle tulipoit esitykseen ja opetti mulle lisää tapoja pyörittää niitä. Olin iloisesti yllättynyt kun huomasin kuinka suhteellisen helppoa oli keksiä itse myös ihan omia muuveja yhdistellen tanssiliikkeitä ja poita. Tätä ehdottomasti lisää!! Aivan mahtava uusi haaste, jossa saa hyvää hyötyliikuntaa samalla.

Kun olin Joensuussa sain myös luovuttaa uuden NOKIA smartphonen Simple life city invadors pelin voittajalle Anssille ihan henkilökohtaisesti!! Onnea Anssille, jonka voittopisteet oli huikeat 18010 ja toiseksi tulleelle Johannalle, joka sai 12260 pistettä!! Wow! Kiitos myös kaikille muillekin pelanneille!! Ja te ketkä ette vielä ole ehtineet pelata ”Game on!”.

A month ago I wrote on my blog that one of my next goals is to perform with fire poi. And the opportunity arose instantly as we were asked to perform “Rölli” a few more times on the darkening nights of September.

I felt a little tingle in my stomach and even a hint of danger as we lit my firepoi the first time because the flames seemed quite fierce. 2h later I would do the trick in front of an audience wearing a synthetic wig and a flowy fairy dress (which is a dangerous combination with fire) for the first time. Would I be able to put them out at the right time in the scene? Or would they go out at the same time? What would I do if the poi touched my wig or dress and I lit myself on fire? Would I have enough space to walk between the other actors while spinning fire balls attached to a chain?

A lot of questions were crowding my head before the show but everything went better than well, luckily. We didn’t even need to unfold the fire blanket and I wouldn’t have done that without gloves anyway after having made a rookie mistake in the hardware store and got some fiber glass in my hands as a freebie.

Although I had done some poi in the show over the summer I wanted to rehearse it some more before using fire. I would spin poi (without fire) while running in the Alpine Rose park and gliding through the Töölönlahti park with them. The wonderful people from “Circus Huima” let me borrow the fire poi for the show and also taught me some new ways to spin the poi. I was impressed at how relatively easy it also was to come up with some of my own moves by combining dance and poi. I want some more of this for sure!! It’s an awesome new challenge and great exercise too.

I was also able to personally hand over the new NOKIA smartphone to Anssi, the winner of the Simple life city invaders game, while in Joensuu!! Congratulations to Anssi, who won with an amazing score of 18010, and to the runner-up, Johanna, who got 12260 points. Wow!! Thanks for everyone else who played also. And for those who haven’t tried it yet: game on!

Kolme koon kohokohdat ja siili-diili/ Hedgehog heroes and a sum of highlights

admin — Wed, 24 Aug 2011 20:12:33 +0000

Sain syödä viime viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni kesäkurpitsa-leipää tai oikeastaan se oli enemmänkin suussasulavaa pehmeää juuri sopivan kosteata kakkua ja ihan kotitekoista. Sitä oli aivan mahtavaa syödä auringon paisteessa ja inkiväärioluen (alkoholittoman inkivääristä, hedelmistä ja mausteista koostuvan virvoitusjuoman) kanssa lämpimän tuulen hivellessä poskia.

Kesäinen tuulahdus viikkoon oli myös Viola kesäkahvila, jossa oli Kasvitieteellinen puutarha toisella puolella ja kaisaniemenranta toisella. Ihanaa rapukeittoa ja hyvää seuraa.

Lumoavan mielenkiintoinen EMMA-museo oli miulle kuin kulttuurien kesä. Niin monta lahjakasta Suomalaista taiteilijaa ja tarinaa sekä Helinä Rautavaaran uskomaton kulttuuriperintö sai mut kirjoittamaan kynä sauhuten ylös ihanaa symboliikkaa ja positiivista energiaa mitä eri kulttuureilla on meille tarjota. Kalligrafian synty, Erzulie (kauneuden ja unelmien Jumalatar), Marokkolaisten naisten solki, joka on naisellisuuden ja hedelmällisyyden vertauskuva ja suojaa kantajaansa pahalta jne. Helinä Rautavaara on nyt yksi mun uusista sankarittareista, jotka ovat eläneet varmasti hyvin rikasta elämää. Enkä tarkoita rahaa vaan kokemuksia. Ja niistä parhaimmat on yleensä onneksi ilmaisia ja meille jokaiselle tarjolla.

Kuten meidän random siilin pelastusoperaatio Joensuussa tänä kesänä. Pieni siili-poloinen oli jotenkin löytänyt itsensä sisälle ja mennyt peloissaan nurkkaan piiloon. Myö sit hanskat kädessä autettiin se sieltä ylös ja saatiin nähdä kuinka ihanasti se meni palloksi niin, että siltä jäi pelkästään pikkasen kuonoa näkyviin. Se oli niin suloinen siili ja iloisena sit meni takas luontoon kun vietiin se takas ulos. Ah! Elämä on ihana mahdollisuus onnellisten hetkien kartuttamiseen. Ja niitä pieniä elämän kohokohtia voi olla joka viikko, joka päivä ja vaikka joka tunti, ne vaan täytyy osata huomata.

I got to eat summer squash, aka zucchini, bread for the first time in my life last week, it was mouth-wateringly soft with just the right consistency and home-made too. It was perfect to enjoy in sunlight with ginger beer (a naturally flavoured soft drink with spices, fruits and ginger) as a warm breeze would gently brush my cheeks.

A summer café Viola was also like a summery breeze into my week. It was located between the sea and a botanic garden. Lovely crab soup and great company.

The enchantingly interesting EMMA (Espoo Museum of Modern Art) was like a ”summer” of cultures. So many talented finnish artist and stories and Helinä Rautavaara’s unbelievable cultural legacy got me to write down all the magnificent symbolism and positive energy that all the different cultures have to offer us. The birth of Calligraphy, Erzulie (The goddess of beauty and dreams), the Moroccan womens’ buckle that symbolizes womanhood and fertility and would protect its bearer from harm etc. Helinä Rautavaara is now one of my new heroines, and she must have lived a very rich life. I’m not referring to money but expereriences. And the best of those are free and available for all of us.

Like our attempt to be hedgehog heroes in our rescue operation this summer in Joensuu. A poor little hedgehog had somehow found its way into a house and was hiding in a corner. So we picked him up with gloves and got to see how he curled up into a beautiful little ball with only his nose poking out. It was such a cute hedgehog, and it was so glad to scamper back off into the nature when we took him out. Ah! Life is a wonderful opportunity to collect happy moments. And those highlights can be found each week, day and even hour, one just has to recognize them.

Timanttihippuja taivaalta/ Diamond slivers from the sky

admin — Mon, 15 Aug 2011 13:14:06 +0000

Kesä alkaa olla takanapäin ja nyt sitä voi muistella lämmöllä. Täytyy kyllä olla kiitollinen, että oli niin ihanan aurinkoinen ja lämmin kesä. Sain nähdä sukulaisia ja ystäviä kotikaupungissani Joensuussa ja nauttia luonnosta, ihanista kesäherkuista ja mahtavista kokemuksista kesäteatterissa. Tässä kuvassa katselen ”Millinä” hymyillen mennyttä kesää ja heitän ilmaan toiveen, että osaisin joka päivä nähdä kauneutta ympärilläni, vielä kesän jälkeenkin.

Tänään aamulenkin jälkeen pysähdyin takapihan nurmikolle tekemään punnerruksia ja muita lihaskuntoliikkeitä ja kun olin selälläni vatsalihasliike-asennossa sain katsella kuinka taivaalta alkoi leijailemaan pienen pieniä sadepisaroita. Ne oli kuin pieniä timanttihippuja, jotka laskeutui mun kasvoille ja vilvoitti oloa juuri sopivasti.

Viime viikolla palasin takaisin Helsinkiin ja perjantai-iltana piti päätin sit extempore mennä testaamaan sen paljon puhutun Lintsin UKKO-laitteen (http://www.linnanmaki.fi/index.php/laitteet/ukko/). Olihan se mahtava! Suosittelen lämpimästi kaikille hurjapäille. Lauantaina olin privakeikalla mun ystävän syntymäpäiväjuhlilla yksityisveneellä. Aivan mahtava tunnelma, ihania ihmisiä ja kauniita maisemia ympärillä. Tässä pieni klippi keikalta, jossa laulan mun vanhoja hittejä ”Paljon tarjolla”, ”Sateen jälkeen” ja ”Jäässä”: http://www.youtube.com/watch?v=GdJCm5q53Ao.

Ihanan eloisaa elokuuta kaikille! Tehdään jokaisesta päivästä elokuun nimen veroinen. Enkä siis tarkoita elonkorjuuta vaan elon (elämän)- ja ilonkorjuuta!!

The summer is ending in Finland and we can now look back to it with warmth. I’ve gotta be grateful for the warm and sunny summer we had. I got to meet my relatives and friends in my hometown Joensuu and to enjoy the nature, all the wonderful summer treats and awesome experiences at the summer theater. In this pic I am looking back to the summer as “Milli” with a smile on my face and making a request to the universe that I could be able to see beauty around me every day, even after the summer.

Today after my morning run I went to do some push-ups and other work out on the backyard lawn and as I was on my back doing sit-ups I could see how these teeny raindrops started coming down from the sky. They were like little slivers of diamonds that fell on my face and cooled me down.

Last week I came back to Helsinki and on Friday serendipity took me on a ride at the “Linnanmäki” amusement park (http://www.linnanmaki.fi/index.php/laitteet/ukko/) and “Ukko” (the ride) lived up to its reputation, it was awesome! I recommend it to all the madcaps. On Saturday I had a private show at my friend’s birthday party on a private boat. What a lovely atmosphere, wonderful people and beautiful scenery all around. Here’s a little clip from the gig where I sing my old hits “Paljon tarjolla”, “Sateen jälkeen” and “Jäässä”: http://www.youtube.com/watch?v=GdJCm5q53Ao.

May we all have a lively August! Let’s make every day live up to its name. (August=Elokuu in finnish. The word “elo” could also mean “living/life” and as an adjective it becomes “eloisa”=lively.) And I am not referring to the original meaning of the word (which is to harvest grains) but to the harvest of life and joy!!

Temput kyllä onnistuu/Tricks on me

admin — Wed, 03 Aug 2011 11:39:11 +0000

”Simple life” se jatkuu vaan. Käytiin kotieläinpiha ”Sinkkolassa” katsomassa kesäteatterissa Astrid Lindgrenin näytelmä ”Ronja ryövärintytär” ja ystävystyin siellä väliajalla vuohien, lehmien, porsaiden ja kanojen kanssa. Esityksessä saatiin nauraa lampaille kun ne hengaili aitauksessaan näyttämön reunalla ja aina juuri oikeaan aikaan vastailivat näyttelijöiden kysymyksiin. Aivan mahtavaa!! Lapset istui eturivissa pehmeillä patjoilla ja toimivat kommentaattoreina koko esityksen ajan. Kun näyttelijät taiteilivat upeissa monikerroksisissa linnakkeissaan akrobaattisin tempuin, joku lapsista osasi kertoa, että ”Tuota niitten on täytyny harjotella tooosi kauan!”.

Miekin opin uuden sirkustempun männä viikolla kun käytiin Aittolammella uimassa. Vedessä oli helppo harjoitella sitä, että nousen toisen hartioiden päälle seisomaan. Eikä tarvinnut suunnitella ensimmäistä alastuloa kun vesi oli turvaverkkona. Nyt vaan kuivalla maalla sitä sit seuraavaksi harjoittelemaan.

Tänä kesänä on kaikenkaikkiaan ollut hyvä saldo uusien temppujen oppimisessa. 3 erilaista tapaa lentää ilmassa vaijereiden varassa, 3 uutta akrobaattista nostoa sekä iloinen jälleennäkeminen yli 10 vuoden tauon jälkeen voimistelunauhojen kanssa. Seuraavana tavoitteena on oppia ajamaan yksipyöräisellä sekä kokeilla tulen kanssa poi-temppuja. Helppoja poi-temppuja olen nyt kesällä Röllissä jo ilman tulta tehnytkin. Ehkä miun seuraavan albumin kiertueella voidaan nähdä myös joitakin näistä tempuista. Aika näyttää. Innolla joka tapauksessa odotan, että pääsen suunnittelemaan mun comeback kiertuetta.

“Simple life” continues. We went to the summer theater at “Sinkkola farm” to see Astrid Lindgren’s play, “Ronia the Robber’s Daughter”. During the intermission I made friends with the goats, cows, pigs and chicken. We laughed at the sheep that were hanging out in their little corral at the corner of the stage because they went “baa” everytime the actors asked something. Awesome!! The children were sitting in the front row on soft mattresses and acted as commentators for the show. When the actors did their acrobatic stunts in the multilayered fortresses, one of the kids went: “They must have rehearsed that a lot!”.

I too learned a new circus trick this past week when we went swimming at the “Aittolampi” pond. It was easy to practise getting up to stand on one’s shoulders in water. And we didn’t have to plan the first landing as the water was my safety net. Now all I need to do is to try it on solid ground.

I’ve learned quite a few new tricks this summer. 3 different aerial stunts, 3 new acrobatic lifts and a happy reunion with a gymnastics ribbon after a 10 year break. My next goal is to learn to ride a unicycle and to do some fire poi tricks. I’ve been doing some easy poi tricks without fire this summer in “Rölli” already. Perhaps on my next album tour one could see some of these tricks. Time will tell. In any case I am super anxious to start planning my comeback tour soon.

Maailman parhaat Röllit sateessa/The world’s best “Röllies” in the rain

admin — Sun, 24 Jul 2011 20:18:08 +0000

Tällä viikolla pääsin vihdoin mun lempipaikkaan koko maailmassa eli Mönniin. Mönni on mun äidin lapsuudenkoti, jossa myö otettiin miun tulevan albumin kansilehtiseenkin kuvia. Se toimii nykyisin miun enon kesämökkinä ja on niin mahtavaa, että saadaan viettää aikaa siellä. Siellä on niin rauhallista, että mieli todella lepää. Sudenkorennot lentelee pareittain ja perhoset kaunistaa maisemia entisestään. Siellä ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä, joten päivät kuluu nopeasti kantaessa vettä ja pilkkoessa puita sekä paistaessa muurinpohjalettuja kesän helteisinä päivinä. Ja lettujen päälle löytyy talon takaa myös maailman makeimpia ja suloisimpia metsämansikoita. Mönnissä mun äidin perheellä oli aikoinaan kanoja, lehmiä ja yksi hevonen. Navetassa kaikki rakennelmat ovat edelleen niinkuin ennenkin ja siellä voi vieläkin haistaa tuoksun, joka on jotenkin niin kotoinen.

Päästiin myös vapaapäivinä uimaan maailman parhaaseen lampeen ja järveen: Aittolampeen sekä Kuorinkaan. Ah, sitä elämän ihanuutta. Miusta on parasta uida sellaisessa paikassa, jossa vesi on niin kirkasta, että näkee vaalean kauniin hiekkapohjan jalkojensa alla.

Meillä on ollut Hasaniemen kesäteatterissa todella upeat säät ja ollaan oltu niistä erittäin kiitollisia. Mutta musta oli itse asiassa aika kivaa ja jännittävää näytellä, tanssia ja laulaa rankkasateessa tänään. Kengät oli läpimärät ja samoin koko esiintymisasu, mutta lataus ja tunteenpalo lavalla oli upea koko poppoolla!! Ehdottomasti kokemus, jota suosittelen kaikille lämpimästi!!

Nyt taas pari päivää vapaata esityksistä ja päästään takas Mönniin loikoilemaan riippukeinuun ja grillaamaan makoisia kasviksia!

Se paikka maalla, josta laulan miun uudessa ”Simple life” biisissä on Mönni. Miun toiveena on, että joku päivä voisin asua paikassa, joka olis mahdollisimman paljon niin kuin Mönni.

This week I was finally able to go to my favorite place in the whole world, Mönni. Mönni is my mother’s childhood home where we also took some pictures for my upcoming album booklet. It’s my uncle’s summerhouse nowadays and it’s so awesome that we still get to spend time there. It’s so peaceful there that one’s mind can just rest. Dragonflies fly in pairs and the butterflies beautify the scenery even more. There is no electricity or running water so our days go by super fast while we’re carrying the water, chopping fire wood and making crepes in our outdoor woodburning grill on hot summer days. AND one can find the sweetest and cutest wild strawberries behind the house to put on those yummy crepes. My mom’s family used to have chickens, cows and a horse in Mönni. All the structures that were built for the animals are still intact inside the barn and there is a very pristine smell there.

On our days off we were also able to go swimming in the best pond and lake in the whole world: “Aittolampi” and “Kuorinka”. Ah, I just love life. I love swimmng in a place where the water is so clear that you can see the beautiful white sand underneath your feet.

We’ve had the best weather in our Hasaniemi summer theater and we’ve been so grateful for that. But I actually thought it was quite fun and exciting to act, dance and sing in the pouring rain today. My shoes and costume were all soaking wet, but the mood and atmosphere was hot on stage for the whole crew!! That was an experience that I totally recommend to everyone.

Now we have a few days off again and we get to go back to Mönni to lay in the hammock and barbecue some sweet veggies!

The place in the country side I sing about in my new single, “Simple life”, is Mönni. My wish is that someday I could live in a place that is as much like Mönni as possible.

Fantastinen valkosipulin muotoinen sauna/ The fantastical garlic shaped sauna

admin — Fri, 15 Jul 2011 18:42:47 +0000

Viime viikolla meillä oli viimeiset rutistukset ennen meidän ”Rölli ja Metsänhenki” kesäteatteriesityksen ensi-iltaa. Oli ihanan vapauttavaa aloittaa esityskausi ihanien ja lahjakkaiden ihmisten kanssa valmiilla esityksellä kauniina kesäiltana. Tunnelma oli katossa! Tai oikeastaan kun ollaan taivasalla niin tunnelma oli pilvissä. Täytyy sanoa, että kylläpä metsään sijoittuva näytelmä toimii upeasti luonnon keskellä ja luonnon valossa esitettynä. Myö ei tarvita tuulikoneita, spottivaloja eikä ihmisen tekemiä puita kun kaikki tulee luonnon lahjana. Pihka kimaltaa puiden rungoilla kuin kultahiput auringossa ja linnut laulaa oman ääniraitansa, joka ilta livenä meidän Keijumetsässä. Vaikka kaikki on kovin satumaista ja kaunista niin röllit ja keijut on kyllä ihan kuin miehet ja naiset meidän arkimaailmasta. Välillä kun ei saada asioita sovittua puhumalla niin syntyy ”sota” niin kotona kuin meidän näytelmässäkin ja sodassa yleensä kaikken eniten kärsii perheen pienimmät. En kerro sen enempää meidän näytelmän juonesta etten paljasta liikaa, mutta tämä sota sai miut miettimään erästä suurta elämän viisautta, jonka kuulin hiljattain: ”Suurin lahja, jonka vanhemmat voi lapsilleen antaa on se, että he rakastavat toisiaan.” Itse olen omassa elämässä huomannut, että se on totta. Konfliktit, riidat ja negatiivinen ilmapiiri voi jättää arpia pieneen ihmiseen jos kotona ei osoiteta riittävästi rakkautta ja anteeksiantoa, vaikka välillä oltaisiinkin eri mieltä. Onhan se helpommin sanottu kuin tehty, mutta ainakin se on mun mielestä hyvä tavoite onnellisemman perhe-elämän saavuttamiseksi. Toivon, että voin itse joku päivä tarjota mun lapsille sellaisen kodin, jossa rakastetaan, tuetaan ja arvostetaan jokaista perheenjäsentä.

Rakkaudesta ja sodasta puheen ollen, rakastuin täysin Turkuun ja erityisesti Turun linnan historiaan. Kävin tällä viikolla Turunlinnassa ensimmäistä kertaa ja kuuntelin täysin lumoutuneena tarinoita mitä siellä oli tapahtunut, jotka liittyy hyvin oleellsesti myös Turun ja koko Suomen historiaan. Aikamoista saippuaoopperaa on siinäkin linnassa ollut ja en yhtään ihmettele miksi Kuningas Erik Neljännentoista elämästä on tekeillä myös täyspitkä ooppera. Voi olla, että täytyy yrittää päästä katsomaan sitä ja tutustua lisää Euroopan kulttuurikaupunkiin Turkuun vielä ennen vuoden loppua. Olen niin iloinen, että ehdin eilen vielä ennen lähtöä käymään Kupittaan maauimalassa aamu-uinnilla sekä saunomassa Valkosipulin muotoisessa ”Sounding Dome Saunassa”. http://www.turku2011.fi/tapahtuma/saunalab-sounding-dome-sauna_fi Tämän upean taidesaunan oli suunnitellut kulttuurikaupungille Jan-Erik Andersson yhdessä äänisuunnittelija Shawn Deckerin kanssa. Hauskan ulkomuodon lisäksi siellä vaihtui äänimaailma lämmön ja kosteuden mukaan. Kävin mm. sademetsässä sekä laguunissa, jossa aallot tanssivat pitkin rantaa ja soitin oman urkusoolon heittämällä kiukaalle lisää löylyä. Aivan mahtavaa!!! Suosittelen lämpimästi. Ei voi muuta kuin sanoa taas kerran, että Suomen kesä on kyllä miun mielestä ehdottomasti parasta kaikista!

Last week we had our final rehearsals for our summer theater play “Rölli ja Metsänhenki” (The Troll and the Spirit of the forest) before the premier. It was so liberating to begin the performing season with a lovely and talented group of people and a ready show on a beautiful summer evening. The roof was on fire! Or better yet the sky was on fire since we were outdoors. I must say, that a play which takes place in a forest works fabulously in the nature performed in natural light. We don’t need wind machines, spotlights or manmade trees for we are getting them all as a gift from the nature. The resin glitters on the tree trunks in the sun like chips of gold and the birds sing their own vocal track every night live in our fairy forest. Although everything is very fairytale-like and beautiful, the trolls and the fairies are just like men and women in the real world. At times when things can’t be resolved through words a “war” begins at home as well as in our play and at war the people who suffer the most are the children. I won’t say another word about the plot in the play so that I don’t reveal too much, but this war made me think about a great wise saying that I heard recently. “The greatest gift parents can give to their children is to love one another.” I have noticed in my own life that this is true. Conflicts, arguments and a negative environment can scar a child if there is not enough love or forgiveness in the home. Easier said than done, but at least I think that this is a good goal that would lead to a happier family life. I hope that I can one day provide my children with a home where each family member is loved, supported and cherished.

Speaking of love and war, I fell head over heels for Turku and especially for the history of Turku Castle. I went to visit Turku Castle for the first time this week and was fascinated by the events that had occured there and which were not only substantial to the history of Turku, but for all of Finland. Life was quite the soap opera in that castle and I am not surpised that they’re making a full opera about the life of King Erik the 14^th. I just might have to try and go see it and get acquainted with the European capital of culture 2011 a little more this year. I am so glad I had the time to go for a morning swim at the outdoor swimming pools in Kupittaa and to take a sauna bath in the fantastical garlic shaped “Sounding Dome Sauna“ http://www.turku2011.fi/tapahtuma/saunalab-sounding-dome-sauna_fi before leaving Turku yesterday. This fabulous art sauna was designed by Jan-Erik Andersson along with the sound artist Shawn Decker. In addition to its funny exterior, the sound world inside the sauna would change according to its warmth and humidity. For example, I visited the rain forest and a lagoon where the waves danced along the shore and played a pipe organ solo by throwing water on the heating unit. So amazing!! I recommend this to everyone! All I can say once again is that for me the Finnish summer is the best!

Independent rhubarb flying accident/Itsenäisten raparperien lento-onnettomuus

admin — Mon, 04 Jul 2011 22:14:39 +0000

“On Monday Jonna started to bake with the rhubarb. That day was a jolly day but that was yesterday” (A children’s song in Finnish with altered lyrics.) We got a load of rhubarb that grew in the garden to bring home from “Virrat”. So then on Monday we made some rhubarb soup and this crumble (http://www.kinuskikissa.fi/nopea-marja-kauraherkku/) where I replaced the berries with rhubarb and brown sugar with indian sugar (http://intiaanisokeri.fi/index.php?sivu=intiaanisokeri). Oh boy that was great with vanilla ice cream and easy and inexpensive to make. That same night I also made some rhubarb drink. I used indian sugar in the drink instead of regular sugar and it was a huge hit for our hot rehearsal days. It gave me enough energy for my flying scenes as well.

We began to rehearse the flying that us fairies do with the rope. Two out of three fairies survived the flight with small abrasions (when we fly, we hold the fabric with one fist and our whole body weight pulls on one hand), but I had a little “flying accident”. My grip slipped and I came down 6 feet with the fabric still in my hand so I got a rope burn. Luckily it healed in no time and I was able to fly again soon. It’s such a cool feeling to fly up in the sky and the music in our show, “Rölli”, makes the flying scenes even more beautiful. Ah! I’m so proud to be a part of this project.

And hey! It’s still the 4th of July in the US! Happy Independence Day to everyone over there! We celebrated it by making “S’mores” the American way. We roasted some marshmallows and put the softened marshmallow between two chocolate covered graham crackers. And just like the name suggests, I wanted some more after the first one. We also made some rye-bread burgers with homemade hamburger patties, REAL-whole rye bread and all the best toppings. Yummy. I’m so grateful for another wonderful week in the Finnish summer and for all the awesome experiences this past week.

”Maanantaina Jonna kävi raparpereista leipomaan. Se päivä oli iloinen vaan nyt se on jo eilinen.” (Muunnelma laulusta “Viikonpäivät”.) Virroilta saatiin Juhannuksena mukaan vino pino raparperia, jota kasvoi puutarhassa. Niistä sitten tehtiin raparperikeittoa maanantaina ja tälläistä kaurapaistosta (http://www.kinuskikissa.fi/nopea-marja-kauraherkku/), jossa marjojen tilalle laitoin raparperia ja fariinisokerin tilalle intiaanisokeria (http://intiaanisokeri.fi/index.php?sivu=intiaanisokeri). Ai, että se oli hyvää vaniljajäätelön kanssa ja helppoa ja edullista tehdä. Samana iltana ehdin laittamaan myös raparperijuoman valmistumaan. Siihenkin laitoin inkkarisokeria tavallisen sijaan ja se oli suuri hitti hellejuomana kuumina treenipäivinä ja antoi riittävästi energiaa myös lentokohtauksiin.

Aloimme harjoittelemaan keijujen lentoa vaijerin varassa. Kaksi keijua kolmesta selviytyi pienillä hiertymillä (lentäessä meidän täytyy itse pitää käsivoimin kiinni kankaasta, joka hiertää ja painaa kättä ja rannetta oman painomme verran), mutta mulle sattui pieni ”lento-onnettomuus”. Ote lipesi ja valuin korkealta ilmasta enkä saanut irrotettua otetta kankaasta ajoissa, joten käteen tuli palovamma. Se parani onneksi ennätysvauhtia ja pääsin pian taas lentämään. On se vaan siisti tunne lentää ilmassa ja ”Röllissä” meidän mahtava musiikki tekee lentokohtauksista entistäkin kauniimpia. Ah! Niin ylpeä kun saan olla mukana tässä projektissa.

Ja hei nyt on vielä 4.7 eli itsenäisyyspäivä Jenkkilässä! Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille sinne! Myö juhlittiin sitä tekemällä Jenkkityyliin S’moreseja. Paistettiin nuotiolla vaahtokarkkeja ja laitettiin pehmennyt vaahtokarkki kahden suklaalla päällystetyn graham-keksin väliin. Nimensä mukaan niitä haluaa aina ensimmäisen jälkeen lisää (S’mores tulee sanoista some more). Tehtiin myös ruis-burgereita itse tehdyistä jauhelihapihveistä ja REAL-täysjyvä ruisleivästä kaikilla lisukkeilla. Nam. Niin kiitollinen taas ihanasta viikosta Suomen suvessa ja kaikista upeista kokemuksista kuluneella viikolla.

Himo(s) simple life Juhannus/ Mid-summer passion for simple life

admin — Mon, 27 Jun 2011 10:33:02 +0000

Juhannussuunnitelmat oli täysin auki vielä maanantaina kunnes keksin, että jos menen Helsinkiin torstaina YLEX:n rytmibarometriin haastatteluun (http://ylex.yle.fi/musiikki/rytmibarometri/mita-mielta-olet-jonnan-kappaleesta-simple-life) niin siitä ei olis pitkä matka ajella sit Himokselle seuraavana päivänä ja kavuta Cheekin kanssa lavalle vetämään ”Liiku”. Ja niinhän mie sit tein. Yleisö Himoksella oli aivan mahtava!! Kaikki lauloi mukana ja oli täysillä messissä. Backstage oli yksi parhaista ikinä: privaattiranta ja laituri ja tälläiset näkymät. Ah! Ja juuri kuin ajattelin ettei Juhannus vois enää tästä parantua niin ajettiin Virroille maalaismaisemiin ja saatiin iltapalaksi itse tehtyä raparperikeittoa ja tuoretta lehmänmaitoa, joka oli lypsetty samana päivänä. Päästiin myös lämpimään paljuun rentouttamaan lihakset pitkän päivän päätteeksi, vedettiin täysin siemauksin kesäyön ilmaa ja kuunneltiin lintujen laulua ja kunnes kukko keikui.

Grillatut herkkusienet, aprikoosi ja kukkakaali sekä valkosipulivoilla maustetut maissintähkät, fetasalaatti ja uudet perunat suli suussa Juhannuslounaalla Juhannuskaupungissa Juhannuspäivänä (Virroilla on virallinen kylttikin, jossa lukee tervetuloa Juhannuskaupunkiin). Letut, raparperipiirakka ja porkkanakakku maistui jälkiruoaksi kissanunien jälkeen. Sain kirjaimellisesti uuden kaverin talon vanhasta kissasta, joka viihtyi mun vieressä niin hyvin, että siltä alkoi kuolakin valumaan kehrätessä. Juhannus on parasta aikaa ja täytyy sanoa kyllä, että vaikka esiintyminen onkin mun suurin intohimo ja Himos oli aivan liekeissä niin yksinkertainen elämä maalla on mun mielestä vaan jotenkin täyteläisempää ja rikkaampaa kuin mikään muu. Viikonloppu ilman nettiä, facebookia, meiliä tai teeveetä, eikä sekuntiakaan tylsää hetkeä vaan päinvastoin. Hyvä seura, mahtava ruoka, kaunis kesäinen luonto ja maalaismaisema, eipä sitä muuta sit tarvitakkaan. Tää on juuri sitä mistä mie puhun mun ”Simple life” biisissä!!

My plans for the mid-summer celebration were totally open on Monday until I had an idea that since I’m going to Helsinki for an interview at the YLEX radio station (http://ylex.yle.fi/musiikki/rytmibarometri/mita-mielta-olet-jonnan-kappaleesta-simple-life) on Thursday I could drive up to “Himos” on Friday for their Mid-summer music festival and perform “Liiku” (an old summer hit we did in 2005) with Cheek. And that’s exactly what I did. The crowd at “Himos” was awesome!! Everyone was singing along and they were totally “into it”. Our backstage was one of the best ever: A private beach and a pier with a view like this. Ah! And just as I thought that mid-summer couldn’t get any better we drove into the idyllic countryside of “Virrat” and had some homemade rhubarb soup and fresh cow’s milk (milked the same day) for a late night snack. We jumped into an outdoor wood-heated tub to relax our sore muscles after a long day. We filled our lungs with summer twilight air and listened to the birds sing until the rooster went “Cock-a-doodle-doo”.

Grilled mushrooms, apricot and cauliflower with garlic-buttered corn on the cobb, feta salad and new potatoes would just melt in our mouth over mid-summer lunch in the mid-summer city (in Virrat there is an official sign that says “welcome to the mid-summer city) on mid-summer day (it’s an official holiday in Finland). Finnish style crapes, rhubarb pie and carrot cake were a delicious dessert after a cat nap. I literally got a new best friend out of the old house cat that was so comfortable next to me that it started drooling as it purred. Mid-summer is the best and I must say that even though performing is my greatest passion and “Himos” was on fire, I still think simple life in the country side is somehow more fulfilling and rich than anything else. The weekend without the internet, facebook, email or TV was far from boring. Good company, delicious foods, beautiful summer nature and the idyllic countryside view, what more do I need? This is exactly what I’m talking about in my song “Simple life”!!

Hyttysmuoti vai Chanel? Mosquito fashion vs. Chanel?

admin — Mon, 20 Jun 2011 13:53:20 +0000

Viime viikolla ehdin matkustamaan yhteensä liki 2000km. Puolet siitä maanantain aikana kun kävin NRJ:n haastattelussa Helsingissä ( http://www.nrj.fi/podcasts?id=345543 ) ja tulin samana päivänä takaisin Joensuuhun ja puolet viikonloppuna kun matkasin uudelleen Helsinkiin keikalle Forumin muotikirppikselle. Siihen väliin mahtui Rölli-treenejä (kesäteatteri proggis) ja lehdistötilaisuus sekä vaatekaapin penkomista. Pukeutuminen on oleellinen osa esiintyjän elämää. Keikkavaatteet eroaa aika paljonkin niistä vaatteista missä voin treenata “Rölliä” metsän keskellä sateessa ja/tai hyttysten suosiossa. (Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että hyttysten täytyy tykätä miusta paljon enemmän kuin joistakin muista ihmisistä!) Ihonmyötäiset asut toimii lavalla upeasti, mutta metsässä itikat pääsee pistämään suoraan niiden läpi. Rakastan kirkkaita värejä ja hyväntuoksuisia ihovoiteita sekä hiustuotteita, mutta itikatkin rakastaa niitä, joten metsässä on parempi olla mahdollisimman luomu. Ainakin jonkun tutkimuksen mukaan. Keikoilla tykkään käyttää korkkareita kun taas metsässä hiekkaisella maaperällä on helpompi tanssia vanhat kangasballerinat jalassa. Mukavuus ennen kaikkea. Samaa filosofiaa toteutti myös Coco Chanel aikoinaan tehdessään ensimmäistä vaatemallistoaan jerseystä, jota siihen aikaan käytettiin ainoastaan työmiesten haalareissa. Ainakin jos YLE:ltä tulleeseen 2-osaiseen minisarjaan on uskomista. Tämä minisarja kertoi Gabrielle Chanelin eli Cocon elämästä ja siitä kuinka hän uskalsi tehdä mitä itse halusi välittämättä muiden mielipiteistä tai vastustuksesta. Cocosta tuli mun sankari silmänräpäyksessä, sillä ihailen rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä unelmistaan totta ja kuunnella itseään. Cocon elämä ei ollut ilmeisesti kovin helppo, mutta uskon että vastoinkäymiset kasvattaa ja vahvistaa meitä. Coco itse myös (ainakin elokuvassa) sanoi, että se on ollut yksi hänen vahvuuksistaan kun hän on joutunut kulkemaan vastatuulessa ja löytämään uskoa itseensä yhä uudelleen ja uudelleen. Mulle itselleni tämän neljännen levyn tekeminen on ollut tietyllä tavalla juuri sitä. Tuntuu kuin olisin kävellyt ylämäkeä pitkin painava reppu selässä ja yrittänyt vaan jatkaa eteenpäin vaikka välillä olisi näyttänyt fiksummalta vaan luovuttaa ja valita helpompi tie. Mutta onneksi joka kerta kun olen ottanut askeleita eteenpäin ja ottanut riskejä, joku uusi ovi on auennut mun edessä ja olen löytänyt oikeat ihmiset avukseni. Vielä on pieni rutistus edessä tuotannon viimeistelyssä ja muutama kuva puuttuu meidän kansilehtisestä, mutta nyt tunnen jo olevani tasaisella maalla ja maali jo näkyy edessäpäin. Toivon todella, että tälle loppumatkalle ei tule suuria esteitä, että saatais mun uus albumi vihdoin ulos syksyllä. Kaikki tsemppi ja apu auttaa. Jos haluatte kannustaa ja auttaa mua tässä haasteessa niin voitte toivoa “Simple life” biisiä radiosta tai ostaa sen alle eurolla esim. iTunesista. Tai voitte tykkäillä tätä blogia facebookissa ja pelata ilmaista “City invaders” peliä tämän kotisivuston etusivulla tai liittyä mun facebook ja twitter ryhmiin. Kiitos kaikille!!! Ihanaa Juhannusta!!

Last week I traveled nearly 1200 miles. Half of that on Monday as I went to Helsinki for an interview at the “NRJ” radio station ( http://www.nrj.fi/podcasts?id=345543 ) and came back to Joensuu the same day and the rest during the weekend as I traveled to Helsinki again to perform at a fashion flee market at Forum (a shopping mall). Between those miles I had rehearsals and a press conference for “Rölli” (Our summer theater project) and went through my closet. What I wear is an essential part of my life as an artist. My outfits for performances are quite different from the clothes I wear when I’m rehearsing “Rölli” in the forest in the rain in addition to my popularity among the mosquitos. ( I’ve come to the conclusion that the mosquitos must like me a lot more than some other people!)

Tight clothes look good on stage but in the forest the mosquitos can bite right through them. I love bright colors, scented lotions and hairproducts but so do the mosquitos, which makes it better to be as organic as possible in the forest. At least according to some research. :)

On stage I like to wear high heels but in the forest it’s easier to dance on the sandy soil with my old fabric ballerina shoes. But comfort first, right? That was the philosophy behind Coco Chanel’s first collection as well. At least according to a short TV series broadcasted on YLE (the Finnish national broadcasting station). The series was about the life of Gabrielle Chanel aka Coco and how she was brave to do what she wanted despite of what others thought and regardless of opposition. Coco became my hero in a blink of an eye, because I admire brave people who have the courage to make their dreams come true and to listen to themselves. Coco’s life was apparently not easy, but I believe that hardships help us grow and strengthen us. Coco herself said (at least in this show) that it’s been one of her strengths that she has had to go against the current and to find faith in herself time and time again.

For me making this fourth album in some way has been exactly like that. I feel like I’ve been walking up the hill with a heavy backpack and tried to keep on going even if at times it seemed like it would have been smarter to give up and take an easier path. But luckily every time I took steps forward and took risks, another door opened and I found those people who I needed to go on. We still have a little push with finalizing the production on the album and we’re missing a few pictures from the album booklet, but I feel like I am finally on solid ground and the finish line is on the horizon. I really wish that there won’t be any huge obstacles the rest of the way and that we could finally release this album this fall. All help and support will be a huge contribution. If you wish to support and help me in this challenge you could request “Simple life” on the radio or buy it with less than a dollar for example from iTunes. Or you can like these blog entries on facebook and play my game “City invaders” for free on the front page of this site. Or join my facebook or twitter group. Thanks y’all and have a fabulous mid-summer (the biggest party in the Finnish summer season)!!

10:10 reunion & river’s mouth/ 10:10 jälleennäkeminen & Joen suu

admin — Mon, 13 Jun 2011 11:58:56 +0000

Here I am by the river’s mouth which is what the name of my hometown “Joensuu” literally means in finnish. I love the river!! It’s the heart of the city and everything else wraps around it. I can bike along the river, away from the river, or over the river on one of the many bridges. Biking was the only way I would get around for the first 18 years of my life in Joensuu. After that I moved to Helsinki and continued biking during the summers. I loved to ride through the woods into the heart of Helsinki, but now that I am back in Joensuu I just LOVE the fact that I can pedal a few times without breaking a sweat and already find myself on the other side of the river. Also being able to ride my bike practically everywhere here is great! Whereas in Helsinki I would have to ride on the road with cars quite often. Due to the heavier traffic in Helsinki I had learned to use a biking helmet. And now it seems like I am almost the only person in Joensuu who wears a helmet while biking. But I think it looks a lot better on me than a smashed head. Haha. Perhaps I should start wearing the helmet when we practice lifts for the dance numbers in our musical as well. We did a fun dance off for “Milli” (the fairy princess) and “Rölli” (the lead troll) where he lifts me up in different ways “on accident”. And just from doing those lifts my arms were sore the next day, as if I had been lifting weights. It’s interesting cause even though I am not the one lifting I still need to push myself up with my arms to make the lifts look “lighter” and more pretty. It sure is hard work to look light as a feather while someone is holding you up in the air and spinning you around. I’m totally excited about the show though and I’m loving my character “Milli”. She is a lot like me! Not afraid to say what she thinks and always totally honest with everyone. Also I admit that I can be a little pain in the butt sometimes just like her, but it’s more fun to be difficult when you are told to do so.

I performed at this little rock festival called “Osuuskaupparock” here in Joensuu on Saturday. It was down by the riverside, naturally. I just got the idea the day before that maybe I should stop by and see if I could perform “Simple life” there, and so I did. I just took the instrumental track with me and jumped on the stage after Fintelligens (A Finnish platinum-selling rap duo that I’ve previously worked with). The rest of the evening I spent with my old high school friends. So while I was having a 10-year reunion with my graduating class I was also having a 10-year “reunion” with the river’s mouth. And speaking of 10, I just signed up with 10:10 Finland, you should check it out: www.1010finland.fi Cause living a more simple life can also be environmentally friendly.

XOXO Jonna

Tässä mie nyt kirjaimellisesti olen joen suussa. Mie rakastan tätä jokea! Pielisjoki on Joensuun sydän ja kaikki muu on ikäänkuin kääriytynyt sen ympärille. Mie voin pyöräillä joen vartta pitkin, joelta poispäin tai joen yli siltojen siivittämänä. Pyörä olikin mun ainoa kulkuväline ensimmäiset 18 vuotta mun elämästä Joensuussa. Sitten muutin Helsinkiin ja jatkoin pyöräilyä siellä kesäisin. Miusta on ihana aina kesällä ajaa keskuspuiston läpi Helsingin sydämeen, mutta nyt mie nautin Joensuussa suunnattomasti siitä, että ehdin polkasemaan pari kertaa eikä ehdi tulemaan edes yhtään hiki kun olen jo toisella puolella jokea. On myös mahtavaa kun pyörällä saa ajaa käytännössä kaikkialla!! Kun taas Helsingissä joutuu polkemaan autojen keskellä aika usein. Helsingin hurjempi liikenne opetti miut käyttämään pyöräilykypärää. Ja nyt näyttäis siltä, että taidan olla melkein ainoa pyöräilijä Joensuussa, joka käyttää kypärää. Mutta luulenpa, että se näyttää paremmalta kuin lyttääntynyt pääkoppa. Hehe. Ehkä mun pitäis alkaa käyttämään kypärää myös meidän musikaalin tanssitreeneissä kun harjoitellaan nostoja. Me tehtiin tosi hauska tanssikohtaus Millille (keiju prinsessa) ja Röllille, jossa Rölli nostelee mua eri tavoin vähän niinku vahingossa. Ja pelkästään niiden nostojen harjoittelusta mun käsivarret oli ihan jumissa seuraavana päivänä, ihan ku olisin käyny nostelee puntteja. Mielenkiintoista eikö? Että vaikka mie en ole se joka nostaa niin mun täytyy silti painaa olkapäitä alaspäin ja kannatella itseäni, että näyttäisin oikein kevyeltä ja suloiselta. Se on kovaa työtä se kun yrittää saada itsensä näyttämään kevyeltä kuin höyhen toisen kannatellessa sua ilmassa ja pyöriessä ympäri. Mie oon niin innoissani meidän esityksestä ja rakastan mun roolihahmoa Milliä. Milli on itse asiassa tosi samanlainen kuin mie itse! Ei pelkää sanoa mielipidettään ja on aina täysin rehellinen kaikille. Myönnän myös, että samoin kuin Milli niin mie osaan myös olla joskus oikea maanvaiva, mutta on paljon kivempaa olla hankala sillon kun mua on pyydetty tekemään niin.

Esiinnyin lauantaina Osuuskaupparock nimisillä pikkufestareilla Joensuussa, joka oli joen varrella luonnollisesti. Keksin edellisenä päivänä, että miehän voisin piipahtaa siellä ja esittää “Simple life”-sinkun. Ja niin mie tein, otin instrumentaaliraidan mukaan ja hyppäsin lavalle Fintelligensin jälkeen (Platinaa myynyt rap duo, joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä aiemminkin). Loppuillan vietin vanhojen lukiokavereiden kanssa. Mulla oli siis 10-vuotis luokkakokous ja 10-vuoden jälkeinen paluu Joensuuhun samalla viikolla. Ja 10:sta puheenollen, liityin just 10:10 Finlandiin, tsekkaa ihmeessä mistä on kyse: www.1010finland.fi. Yksinkertaisemman elämän eläminen voi myös olla ympäristöystävällistä. Halauksin, Jonna